Viimeiset sanat
Gennesaret- järven ympäristössä viimeisellä viikolla Yläkuvassa kotisauna Kotkassa sekä alakuvassa seuraavana päivänä kaunis kevätsää Kiteellä Rakas Päiväkirja. On tullut aika koota ajatukseni yhteen näiltä neljältä kuukaudelta ja sanoa jäähyväiset Israel-blogilleni. Tammikuussa lähdin matkaan suru mielellä. Odotin vain sitä, että pääsen aivan eri maailmaan ja työn touhuun. Toiveeni toteutui. Palautetta sain siitäkin, ettei minusta näkynyt päälle päin oma henkilökohtainen elämäni. Siitä olen ylpeä. Ensimmäinen kuukausi meni sairastaessa ja opetellessa täysin uutta. Mikään ei minua varsinaisesti järkyttänyt, vaikka en ole juurikaan tutustunut kehitysvammaisuuteen elämässäni. Vammaistyön kurssin kävin kylläkin juuri osuvasti syksyllä, josta sain hiukan viittausta asiaan. Käytäntö on toki aivan muuta. Niin kuin olen jossain välissä kirjoittanutkin aiemmin, minun vahvuuteni on keskustelussa ja vuorovaikutuksessa. Tätä taitoa en voinut hyödyntää kuin oma