Töitä ja matkailua Kuolleen meren äärellä
 |
| Auringonnousu Masadassa n. 6.00 |
 |
| Bernadine, Max, Joella, Judy ja minä aamulla klo: 05:00 |
 |
| Ammoisina aikoina täällä kylpi kuningas Herodes |
 |
| Laskeuduin takaisin maan kamaralle kaapelia pitkin |
 |
| Kuollutta merta |
 |
| Erään hotellin beachilta aukenevat maisemat |
 |
| Täti turbaanissa Kuolleen meren äärellä |
Laittelen jossain vaiheessa työpaikaltakin kuvia, kun tänään varmistui miten siellä saa kuvata. Joitakin asukkaita saa kuvata, kuvauslupa on. Useimpia ei, mutta niin toki saa kuvia olla, kunhan henkilöt eivät ole tunnistettavissa.
Viihdyn todellakin täällä, ja olen tutustunut hyvin kahdessa kuukaudessa asukkaisiin ja työntekijöihin. Jokaisella työpaikalla pitää kuitenkin olla se yksi hankala henkilö, jonka itketettäväksi minä tietenkin ilmaannun Suomesta. Hänellä on ollut vaikeuksia tähän mennessä kaikkien kanssa, mutta nyt asiat tulevat ilmi, ja katsotaan mitä niille tehdään. Hän on todella hyvä asukkaita kohtaan, mutta kommunikoinnin laadussa muita työntekijöitä/vapaaehtoisia kohtaan olisi toivomisen varaa. Hän on tietenkin todella vihainen minulle tällä hetkellä, koska on vaikeuksissa minun, ei tietenkään itsensä takia, ja pyrimme järjestämään työvuorot niin, etten ole hänen kanssaan tekemisissä tällä erää. Olen todella kiitollinen siitä, miten hyvin asiat täällä on otettu tapauksen suhteen hoitoon ja olen todella hyvillä mielin tällä hetkellä tilanteesta riippumatta.
Olen iloinen myös siitä, että meidän vapaaehtoisten pääasiallinen toimenkuva toteutuu: saamme olla asukkaiden ilona, antamassa heille aikaa ja läsnäoloa.
Työpäivien aikana olen saanut olla mukana asukkaiden työtoiminnassa. Silkkihuiveja olemme taas saaneet aikaiseksi muutaman kappaleen viime viikolla.
Kasvien istutusta ja mosaiikkitöitä olemme saaneet myös askarrella. Pääasia, että asukkailla on tunne, että he saavat olla mukana tekemässä jotakin. Olen myös löytänyt noista työtoiminnoista sen merkityksen, mitä olen itsestäni etsinyt. On mukavaa huomata se ilo, mikä toisen kasvoilla on, kun hän saa tehdä jotakin käsillään, vaikka avustettuna.
Ymmärrän monen asukkaan turhautumisen, kun heitä kuljetetaan paikasta toiseen, eikä itse täysin pysty päättämään menemisistä eikä tekemisistään. Välillä olen pyytänyt anteeksi, että taas mennään, vaikka näen, että toinen ehkä haluaisi mieluummin jäädä vaikka itsekseen hetkeksi. Pystyn hyvin samaistumaan siihen tunteeseen, kun paikalla on aina joku silloinkin, kun haluaisi olla yksin.
Paikkana tämä ALEH Negev on todellakin ihan uskomaton ja se ilo, millä useimmat työntekijät päivänsä hoitavat asukkaiden kanssa, on käsinkosketeltavaa. Suosittelen erittäin lämpimästi edelleen jokaiselle, joka haluaa kosketuksen työskentelyyn vaikeasti vammaisten kanssa.
Olipa myös ihanaa viettää vuorokausi matkailun parissa, kun päätimme porukalla lähteä tutustumaan Masadan kansallispuistoon https://www.parks.org.il/en/reserve-park/masada-national-park/ ja huikeaan auringonnousuun vuorelle, jonne minäkin pääsin puuskuttamalla perille. Tällä hetkellä kunto ei ole todellakaan mitenkään parhaimmasta päästä, joten olen itsestäni vallan ylpeä.
Oli mahtavaa tutustua historiaan ja ihmetellä miten sinne on voitu rakentaa hulppeat linnakkeet ja palatsit ammoisina aikoina. Kuningas Herodes on myös ideoinut modernit vedenkeräyssysteemit, joilla pohjoisesta tulevat vedet on saatu säilöttyä koko vuoden varalle vuoren uumeniin. Aivan uskomatonta!
Kuollut meri on todellakin niin kuollut, kuin olen siitä tarinoita kuullut. Kelluminen meressä on aivan uskomaton kokemus, eikä siellä todellakaan voi uida. Vettä ei voi lainkaan loiskia ympäriinsä, sillä jos sitä saa silmiin, on päivä ns. pulkassa. Muutama tunti aurinkoa ja raikasta suolaista ilmaa teki ihmeitä keholle ja mielelle, ja takaisin päin bussimatkaillessa oli mukavan raukea olo.
Tänään meillä oli vapaaehtoisten yhteinen kokoontuminen ja erään vapaaehtoisen vetämä joogatunti. Tuli taas muistutus siitä, miten kankea sitä onkaan, ja mitä on tehtävä, kun pääsee taas takaisin kotoSuomeen.
Kolme uutta vapaaehtoista saapui viimeisen parin päivän aikana ja kolme lähtee kotimatkalle muutaman päivän sisällä. Olen jo aikaisemminkin maininnut, että minusta ei oikein ole tällaiseen tervetuloa-näkemiin- toimintaan. Menee jonkin aikaa, ennen kuin taas tottuu uusiin ihmisiin ja heidän tapoihinsa toimia.
Tärkeintä on kuitenkin, että kaikilla on hyvä fiilis, olemmehan tässä yhdessä yhteisen hyvä äärellä.
Kommentit