Duunia, Jerusalemia ja sairastamista

Kohteena Jerusalem

Aakee laakee vaihtuu kumpuihin

Katunäkymää

Beerbazaarissa pöydät notkuu olutta

Enchi, Amelie, Clarissa ja viimeistä päivää Kim ja Daniela.
Aloitimme päivän maistelemalla paikallisia oluita.

Itkumuuri eli Western Wall

Opastetulla kierroksella sillan alla Itkumuurin vierellä.
Ahtaan/suljetun paikan kammoajan ei kannata tänne mennä.

Ylhäällä silta

Rakas päiväkirja.

Note to myself: Kun/Jos seuraavan kerran tulet Israeliin, niin tule silloin, kun ei ole talvi.
Olen siis toista kertaa kipeänä kuukauden sisällä. Lämmönvaihtelut ei oo näköjään meikäläisen juttu, mutta ei ne kyllä oo kovin monen paikallisenkaan.
Toivon vaan, ettei taas käänny poskiontelotulehdukseksi.

Tänään on hiekkamyrsky. Täytyy kietoa vissiin itsensä kokonaan huivin sisään, kun lähden iltavuoroon yrittämään tuonne.

Töissä olen päässyt jo siihen olotilaan, että tunnen oloni jo aika lailla kotoisaksi ja rennoksi. Henkilökuntaa on poistunut muihin taloihin, äitiyslomalle sekä kokonaan pois, joten esim. lauantai-ilta oli sellainen, että meitä oli paikalla neljä Caregiveriä ja minä.
Sinänsä olen ihan tyytyväinen itseeni, että handlasin päivän englantihepreasekoituksella paikallisten kanssa ja itsekseni järjestin ns. leikkituokion asukkaille.

Toisaalta tää jatkuva sairastaminen syö olotilaa missä haluaisin olla. Tulee tunne, että saankohan mie varmasti nää harjotteluun liittyvät tehtävät tehtyä ajallaan ja toivotusti, kun pää on jatkuvasti täynnä räkää eikä ajatus oikein toimi.

Jerusalemissa päivä meni kävellessä paikasta toiseen.
Aloitimme päivän maistelemalla israelilaisia oluita, ja söimme matkalla Itkumuurille katukeittiössä maukasta paikallista ruokaa.
Itkumuurista näkyvillä on vain pieni kaistele. Suurin osa on jäänyt rakennetun kaupungin taakse piiloon.
On mielenkiintoista miten ympäri maailmaa ihmiset tulevat muurille rukoilemaan.

Sunnuntaipäivän aikana jouduimme luopumaan parista vapaaehtoisesta, jotka lähtivät kotimatkalle. Pari uutta ihmistä saapui tilalle. Ei ole kyllä minun juttu tämä, että ihminen, johon on juuri tutustunut lähtee samasta huoneesta, ja seuraava saapuu saman tien samana iltana hänen sänkyynsä nukkumaan.
Sitten sitä vaan pitää laittaa taas sosiaalinen moodi päälle ja alkaa tutustumaan. Varsinkin näin kipeänä tuntuu, että voisi kietoa vaan itsensä peiton sisään ja olla siinä ihan jumina puhumatta yhtään mitään.

Tuoretta inkivääriä ja valkosipulia kitusiin ja päivää kohti!