Heppaenergiaa

Rakas päiväkirja.

Pitää aloittaa hyvällä heppaenergialla, koska heppa kävi meillä tänään asukkaiden luona kylässä.
Tämä heppa ei ollut kyseessä, mutta varmasti yhtä komea ja fiksu, sillä osasi ojentaa palloa ja pyöriä ympäri ym. mukavaa.

Muuten sitten öööö... mitenhän tästäkin kirjoittaisi, jotta se jäisi tänne muistoksi sillä lailla fiksusti eikä niin, että voi hyvää päivää minkälaista porukkaa maailma on pullollaan...
Typistän tämän nyt pähkinän kuoressa tähän:
Meidän mukaamme lähti Jerusalemista uusi vapaaehtoinen. Minulla eikä kellään muullakaan talossamme ei ole mitään täällä uskon ihmisiä vastaan, koska kovin moni tänne saapuu ajatuksenaan syventää uskoaan täällä Israelissa, joka paikkana on ns. alkulähteenä ollut monelle asialle.
Hänelle tuntui kuitenkin pääasia olevan julistaa meille vahvasti omaa kantaansa sekä riitaantua asiasta kuin asiasta lähes jokaisen kanssa.
Henkilökohtaisesti kieltäydyin kertomasta hänelle omia mielipiteitäni vedoten siihen, että uskon rakkauteen ja olen tullut tänne vain tekemään työharjoitteluni toimimalla vapaaehtoisena, enkä halua riidellä kenenkään kanssa uskonnosta enkä politiikasta.
Lopulta meidän täytyi pyytää avuksi illalla vapaaehtoiskoordinaattoriamme, koska tilanne alkoi olla todella tulehtunut eikä uusi vapaaehtoinen ollut yhteistyöhaluinen.
Lopulta tilanne kulminoitui siihen, että tämä nainen pakkasi laukkunsa ja karkasi yöhön päätyen liftaamalla jonnekin hostelliin parinkymmenen kilometrin päähän, josta poliisi hänet lopulta toi takaisin toiseen vapaaehtoistaloomme yöpymään.
Meillä kaikilla täällä yö piloilla. Moni lähti aamuseitsemäksi töihin. Valvoimme aamun tunneille ja odotimme mitä tapahtuu.
Lopulta organisaation oli päädyttävä siihen, että tämän naisen vapaaehtoisena oloa ei jatkaa, sillä osaamista tällaisen käyttäytymisen ymmärtämiseen/terapoimiseen ei ole.
Vastaavaa täällä ei ole koskaan tapahtunut eikä toivottavasti tule tapahtumaankaan.

Mitä tästä esimerkistä voi oppia?
Ainakin toivon, että kukaan maailmassa ei lähde tutustumaan uusiin ihmisiin uskonto/politiikka ensimmäisenä puheenaiheena. Nämä ovat muutenkin arkoja asioita, varsinkin täällä Israelissa. Tärkeintä tutustumisessa varsinkin erilaisten kulttuurien kohdatessa on sensitiivisyys ja kuuntelemisen taito. Aito kohtaaminen ja kysyminen, jos ei jotakin asiaa ymmärrä, on tärkeää.
Meillä jokaisella on omat henkilökohtaiset sekä kulttuuriin liittyvät toimintatapamme, jotka saattavat ulkopuolisen silmissä tuntua oudoilta, ennen kuin niihin tutustuu.

Tulen käyttämään viimeisessä harjoittelussani osamateriaalina rakkaan sielun siskoni ja kummityttäreni äidin teosta, joka käsittelee Neurokirjohäiriöiden omaavien lasten- ja nuorten toiminnanohjaamista.
Anne on asiantuntija isolla A: lla!
Tässä linkki mesenaattiin, josta saat lisää infoa ja voit tukea oppaan ilmestymistä:

https://mesenaatti.me/campaign/?id=1141#single/view

Muutoin täällä päivät soljuvat sutjakkaasti eteenpäin eri askareissa asukkaiden parissa.
Toivon, että pääsen piakkoin myös työharjoitteluun liittyviä tehtäviä tekemään. Tähän mennessä olen vielä pyöritellyt monia ajatuksia päässäni, joka on ollut lähes kuukauden räkää täynnä. Nyt onneksi antibiootit auttavat, ja toivon, ettei tarvitse enää sairastaa.

Huomenna lähden neljän päivän VAPAILLE ja pääsen vihdoin tapaamaan sukulaisiani pohjoiseen.
Aivan mahtavaa. Odotan reissua kovasti!
Töiden jälkeen hyppään pyörän satulaan ja kurvaan itseni puolen tunnin päähän juna-asemalle, josta puksuttelen parin junan vaihdon kanssa kohteeseen:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Beit_She’an

Vesisadetta tosin on luvannut koko viikonlopuksi, mutta haitanneekos tuo. Meitä suomalaisia ei olla tehty sokerista 😁