Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2019.
Kuva
Rakas Päiväkirja. Taidan tykätä enemmän iltavuoroista. Aamulla saa nukkua pidempään eikä tarvitse tuntea epämukavaa oloa ns. työtoiminnassa, jossa tunnen olevani lähinnä tiellä. Toivottavasti asukkaat kuitenkin viihtyvät siellä. Eilen meillä oli talolla oikein mukava päivä. Ohjaajani oli työvuorossa, joten informaation määrä oli kohdallaan. Tunnen muutenkin hänen työvuorollaan, että olen ihminen ihmiselle tekemässä asioita eettisesti oikein. Caregivereille on tärkeää, että he saavat nopeasti hoidettua pesut, syötöt ja kaiken tarvittavan. Pakkosyöttämiseen en ole suostunut, vaan olen siitä kohteliaasti kieltäytynyt vedoten siihen ettei se ole minun tapani toimia. Saimme eilen katsoa talolla teatteriesitystä. Oli mukavaa seurata miten asukkaat siihen reagoivat. Autistinen nuori mies nauroi oikein kunnolla. Muuten hän ei puhu eikä juuri ääntele, eikä hänellä ole ilmeitä. Jonkin aikaa vietimme illalla kuunnellen rauhoittavaa musiikkia ja asukkaat saivat pieniä hierontoja ja kä...

Bilettä ja duunia

Kuva
Judy, Kim, Amelie, Clarissa, Danielle, Rebecca, Esther, Angel Jan, Hilda, Hadassah, Aartje, Max  Kuvassa myös Tahthiana ja Enchi. Edustettuna 12 eri kansallisuutta. Max, Felix ja illan ruoat. Pari kakkua vielä jälkiruoaksi. Hieman on väsy ALEH-Negev, Lounaspaikkamme omilla eväillä to-la virtaavan veden äärellä Rakas Päiväkirja. Eilen meillä oli Maxin 57- vuotisbileet sekä samalla läksiäiset Felixille ja Hadashalle. Täällähän bileet tarkoittaa, että syödään hyvin ja seurustellaan ilman päihteitä. Ihmisillä on hauskaa keskenään ilman mitään lisäaineita. Meillä onkin kasassa todella mukava porukka, ja vaikka ihmiset vaihtuu, niin kaikilla on yhtenevä loistava elämänasenne. Silti tää täti alkaa olla myöhään valvomisiin ja aikaisiin herätyksiin jo tarpeeksi vanha, ettei vaan enää jaksa. Tänä aamuna tuntui niin kuin rekka olisi ajanut yli. Nyt on tämmönen kolmen päivän aamuvuoroputki, eli herätys klo: 6. Täällä kun tuo nukkuminen ei luonnistu aina, kun ihm...

Mikä maa, mikä valuutta?

Kuva
Ofakim kappas, kissa aakeeta laakeeta Rakas päiväkirja. Ei ole sitä maata vielä tullu vastaan, jossa en olis käyny sairastelemassa. Muutama päivä katollaan kuumeessa... on tullut nimittäin tää meidän huusholli yllättävän tutuksi viime päivinä. Täällä on lähes koko porukka jollain lailla kipeä: yskäinen ja räkäinen.  Vaihtelevat lämpötilat eivät monelle paikallisellekaan sovi näin talviaikaan, ja asiaa ei paranna, kun iskee hiekkamyrsky. Katsellessa Suomen -28 asteen pakkastiloja voin vaan todeta, että kaikkeen sitä ihminen tottuu. Tänään on ollut onneksi ihan virallinen vapaapäiväni, joten olen saanut fillaroitua apteekista lisää lääkettä poskiontelotulehdukseen ja äsken sain laitettua hikiset petivaatteet pyykkikoneen hoideltavaksi. Tuo Ofakim, mistä kuviakin on, on tosiaan kolmen kilometrin päässä, joten aina kun on tarvis, niin sieltä pääsee hyvin hakemaan kaiken tarvittavan. Nyt tosin puolikuntoisena fillarointimatka tuntui niin kuin olisi maratonin...

Vapaapäivä, Be'er Sheva

Kuva
Ostoskeskus Grand Canyon  Ooooh, Clarks!!! Helsinki?!  Everybody knows Finlandia Vodka  Maisemia bussimatkalta Ostin uuden työpaidan 👍 Rakas Päiväkirja. Tänään miulla on vapaapäivä.  Kävin hillittömän isossa ostoskeskuksessa ostamassa kaikki neljän kuukauden ajaksi tarvittavat asiat, kuten nyt miulla on paikallinen puhelinnumerokin ja 60 GB nettiäkin käytettävissä/kk. Kun lähden reissun päälle, tai lähinnä ihan mihin vaan tästä talosta, niin löydän perille varmasti Google Mapsin avulla.  Tarkoitus ei ole raahata vaatteita ja kenkiä täältä takaisin päin, mutta oli pakko ostaa tuo paita, kun se hyppäsi kaupassa käytännössä päälleni. Sopii varsin hyvin ajatukseen mitä haluan joka päivä täällä vaalia ja siinähän on Suomen värit, joten sopii sitten kotomaassakin käytettäväksi. Työvaatteina täällä on pidettävä vaatteita, joiden on kestettävä vanutusta ja erinäisiä sotkuja.  Joka päivä eräs asukki roikkuu täysillä voimillaan v...
Kuva
Kotikatu Rakas päiväkirja. Shalom! Tänään tuulee niin, että tukka päästä lähtee ja silmät ja korvat on täynnä hiekkaa. MUTTA  ei ole miljoona astetta pakkasta ja sisällä toimii lämmitin 👌 Tällä hetkellä olen maailman huonoin ystävä ja läheinen, sillä pystyn tällä hetkellä keskittymään vain tähän ja ainoastaan tähän. Pyydän sitä jo etukäteen ja takakäteen anteeksi kaikilta, joita tämä asia koskettaa 🙏 💝 Tänään on sielunsiskoni syntymäpäivä. Onnea rakas Anne siellä kylmässä Pohjolassa 💖💖💖 Olen oppinut enemmän hepreaa viime päivinä, joten pystyn paremmin kommunikoimaan asukkaiden keskuudessa. Asukkailla tarkoitan ihmisiä, joita päivittäin avustan ALEH Negevissä. Toki on myös mukavampaa, kun pystyy sanomaan paikallisille jotakin heidän omalla kielellään. Eilen keskustelin harjoittelun ohjaajani kanssa hänen työvuoronsa aikana yleensäkin raskauksista, aborteista, vammaisuudesta ja sen tilanteesta Israelissa. Tytöt käyvät täällä armeijan. Armeijan aikana on mahdollisu...

Päivä 0

Kuva
Rakas päiväkirja. Laitan tähän alkuun musiikkia, jolla rauhoitin itseni eilen yöuneen. Suosittelen kaikille, joilla päässä pyörii miljoona eri asiaa. Eilen oli päivä nolla, josta kaikki lähtee etenemään, kuten etenee. Olen sitä mieltä, että yleensäkin asioilla on joku tarkoitus, vaikka sitä ei sillä hetkellä vielä näkisikään. Eettisellä puolella mietiskelin mielessäni mikä tarkoitus vaikeasti vammaisen ihmisen elämällä on, ja kenelle. Elämä on toki turvattua, ja mistä me tiedämme mitä heidän mielessä liikkuu, mutta isona kysymyksenä on vain MIKSI. Miksi heidän elämästään on tehty näin suunnattoman vaikeaa? Eilen menin taloon nro 15, kuten toissa päivänäkin, ja kuten tulen menemään todennäköisesti neljä kuukautta tästä eteenkin päin. Noh, itseppä suostuin kysyttäessä menemään toiselle puolen taloa eri ihmisten pariin, vaikka en vielä ole oppinut kunnolla tuntemaan tätä toista puoltakaan. Olen tilanteessa, jossa minulla on yksin seitsemän, kaikki lisäksi lähes sokeaa ihmis...

Päivä viisi

Rakas päiväkirja. Tämän päivän alkamisesta todisteena tämä kohinaa oleva videopätkä, jossa poljen hengästyneenä tuulta uhmaten kohti tuntematonta. En ollut jännittynyt tai peloissani. Todennäköisesti odotin jotain pahempaa mitä päivästä lopulta tuli. Päivämme alkoi aamupalalla asukkaiden kanssa. Toiset pystyvät syömään itse autettuna, useimmat eivät pysty syömään lainkaan itse. Minun tehtäväni olisi ollut tänään ja ajateltuna koko viikon lähinnä seurata mitä tapahtuu, mutta pelkästään tiellä oloon ja toljottamiseen on vaikeaa pystyä. Pääpointti kaiken seuraamisessa on se, että opin tuntemaan asukkaiden mielen maisemaa ja tapoja. Vaikeasti vammautunutta ihmistä lähellä on vaikeaa olla, jos ei anna hänelle ensin aikaa myös oppia tuntemaan minut. Seuraava kuukausi tulee olemaan aikaa, jolloin teen itseäni tutuksi talossa ja tutustun tapoihin. Tänään sain eräälle asukkaalle kuitenkin jo sukat jalkaan ja toiselle pari palaa leipää suuhun. I call it a great start 💪 Tä...

Päivä neljä

Kuva
Rakas Päiväkirja. Tästä päivästä ei ole muuta sanomista, kun tässä kuvassa on hiellä ja tuskalla hankittu bussi/junakulkeutumiskortti. Tähän korttiin on ladattu rahaa, helpottaa kulkeutumista maassa. Tämän takia ajeltiin Angelin kanssa ympäri Ofakimia fillareilla. Piti saada rautatieasemalla, mutta eipä saanutkaan ja sitten etittiin red buildingia 😅 Mutta joo... huomenna seiskaksi ekaa kertaa tekemään sitä mitä olen tänne tullut tekemään: auttamaan vammaisten kanssa päivittäisissä toiminnoissa. Ihan en tule toimimaan omalla mukavuusalueella millään levelillä, mutta sehän se tämän reissun tarkoitus onkin. Olenko mie koskaan valinnut jotain helppoa elämässäni?

Päivä kolme

Kuva
Rakas päiväkirja. Täällä on ollut tänään hiekkamyrsky. Ei sillä, että se vetäisi vertoja Suomen lumimyrskylle, erilainen vaan. Olipas mielenkiintoinen tutustumissessio Negev-Nahalat Eraniin. Nimi juontaa perustajan pojasta Eranista, joka on menehtynyt jo. Tällä videolla kerrotaan enemmän keskuksesta ja sen toiminnasta: https://www.youtube.com/watch?v=rSAbfFGFqAs Keskuksia on lähdetty perustamaan 12 vuotta sitten ja vapaaehtoistoimintaa on ollut viitisen vuotta. Vapaaehtoistoimintaa sekä yhteistyötä ympäri maailman koulujen halutaan kehittää jatkuvasti. Toisen vasta tulleen kanssa kävimme tutustumassa Peterin johdolla lasten päivähoitopaikkaan, kouluun, terapiakeskukseen, taidepajaan, hevostalliin, vesiterapiapaikkaan ja koteihin, joissa tulemme olemaan vapaaehtoisena.  Kaikki täällä asuvat ovat vaikeasti vammautuneita, joille tarjotaan kodinomaista asumista, kuntoutusta, päivätoimintaa ja ympärivuorokautista hoivaa ja valvontaa. Kuvissa kolmantena y...

Päivä kaksi

Kuva
Rakas päiväkirja. Istun tässä etuterassilla ja nautin pienistä auringon hipaisuista. Eilen hymyilin ainakin kerran. Nauranut en ole vielä kertaakaan. On sellainen kalvakka suomalainen olo. Odotan tältä reissulta myös naurua ja iloa. Sitä, että olisin taas minä. Eilen tapasimme toisen uuden tulokkaan kanssa vapaaehtoiskoordinaattorimme Peterin ja saimme murusen jo tietoa asioista. Peter tulee olemaan myös minun harjoittelun ohjaajani. Hän on toiminut pitkään opettajana Saksassa. Viimeiset viisi vuotta on tämä ALEH-Negevin vapaaehtoisprojeksti ollut toiminnassa ja vain hyvää on kaikesta seurannut. Uutena asiana on, että pääsen oppimaan myös hepreaa kerran viikossa. Mahtavaa 👏 Sain myös selityksen sille miksi junassa kaksi siviileihin pukeutunutta nuorta miestä kantoivat rennosti rynkkyjä mukanaan. Täällä sotilas ei saa jättää asettaan minnekään, varsinkaan, jos on esim. pieniä lapsia kotona. Häissäkin tanssiessa on oltava rynkky selässä. Tästä johtuen Peter totesi, että...

Ensimmäinen päivä

Kuva
Rakas päiväkirja. Pari päivää tein matkaa.  Suomen päässä lähdin Itä-Suomesta "juuri oikeana" päivänä, jolloin matka taittui osittain junalla ja osittain bussilla lentokentälle.  Oli siis menossa Aapeli- myräkkä.  Välilaskulla yövyin Istanbulissa, mikä olikin oikea ratkaisu, sillä elimistöni ei kestä lentämistä lainkaan. Te Avivin lentokentältä seikkailin eilen itseni pariin junaan ja lopulta olin illalla kuuden aikoihin perillä Ofakimissa. Aikavyöhyöhykkeessä ollaan täällä samassa, kuin Suomessa, ja pistorasiat ja jännitteet ovat myös samat, joten helpottaa elämää. Täällä vapaaehtoistalolla meillä on WiFi, joten tietokoneilu onnistuu myös hyvin. Samassa huoneessa meillä on kaksi petiä ja kerrossänky. Tällä hetkellä meitä on huoneessa kolme. Pääasiassa porukka on nuorempaa, mutta eilen täällä oli yksi mummelikin. En ole nähnyt edes vielä kaikkia, jotka talossa asuvat, meitä on monta. Kuvista näätte talon ja takapihan, sekä hieman mais...