Ensimmäinen päivä
Pari päivää tein matkaa.
Suomen päässä lähdin Itä-Suomesta "juuri oikeana" päivänä, jolloin matka taittui osittain junalla ja osittain bussilla lentokentälle.
Oli siis menossa Aapeli- myräkkä.
Välilaskulla yövyin Istanbulissa, mikä olikin oikea ratkaisu, sillä elimistöni ei kestä lentämistä lainkaan.
Te Avivin lentokentältä seikkailin eilen itseni pariin junaan ja lopulta olin illalla kuuden aikoihin perillä Ofakimissa. Aikavyöhyöhykkeessä ollaan täällä samassa, kuin Suomessa, ja pistorasiat ja jännitteet ovat myös samat, joten helpottaa elämää.
Täällä vapaaehtoistalolla meillä on WiFi, joten tietokoneilu onnistuu myös hyvin.
Samassa huoneessa meillä on kaksi petiä ja kerrossänky. Tällä hetkellä meitä on huoneessa kolme. Pääasiassa porukka on nuorempaa, mutta eilen täällä oli yksi mummelikin.
En ole nähnyt edes vielä kaikkia, jotka talossa asuvat, meitä on monta.
Kuvista näätte talon ja takapihan, sekä hieman maisemaa ulkopuolelta.
Kulkukissoja on paljon, mikä kissaihmisenä riipii sydäntä.
Kylpyhuoneesta otin kuvan siksi, että vertailukohta Afrikkaan on ilmeinen. Täällä oikeasti toimii suihku, josta tulee lämmintä vettä!
Täällä on sabatti perjantai-lauantai, mutta ihmeekseni pikkuinen minimarketti oli auki, että sain ostettua jättipullot shampoota, hoitoainetta ja vartalovoidetta. Niillä pärjää varmasti hyvin neljä kuukautta.
Tapaan tänään ensimmäistä kertaa harjoittelun ohjaajani Peter-Paulin, ja sunnuntaina käymme tutustumassa itse paikkaan: https://aleh.org/branch/negev-nahalat-eran/
Porukka lähtee tästä Jerusalemiin saattamaan vapaaehtoistyönsä päättävää poikaa... täti-ihmisen silmissä kaikki ovat täällä poikia ja tyttöjä... ja taloon jää muutama tyyppi minun lisäkseni mahdollisesti.
Tässä takapihalla istun nyt ja leppoisa tuuli puhaltelee. Olin varautunut tosiaan kaatosateeseen, mitä oli vielä viikko sitten, ja kylmään. Täällä päivällä on kuitenkin lämmintä n. 20 astetta. Yöt tosin ovat kylmiä, joten jos aamuvuoroon lähtee seiskaksi, niin saa kyllä laittaa vielä paljon vaatetta päälle.
Aamulla pääsin jo luuttuamaan lattiaa. Tosin varsinaista moppia ei ole, mutta maan tyylillä mennään. Ruokapuoleen on vielä tutustumista. Toivottavasti pääsen pian jonnekin isompaan markettiin katsomaan valikoimaa. Olen aina innoissani eri maan ruokakaupassa 😀
Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä aika täällä tuo tullessaan.
Te Avivin lentokentältä seikkailin eilen itseni pariin junaan ja lopulta olin illalla kuuden aikoihin perillä Ofakimissa. Aikavyöhyöhykkeessä ollaan täällä samassa, kuin Suomessa, ja pistorasiat ja jännitteet ovat myös samat, joten helpottaa elämää.
Täällä vapaaehtoistalolla meillä on WiFi, joten tietokoneilu onnistuu myös hyvin.
Samassa huoneessa meillä on kaksi petiä ja kerrossänky. Tällä hetkellä meitä on huoneessa kolme. Pääasiassa porukka on nuorempaa, mutta eilen täällä oli yksi mummelikin.
En ole nähnyt edes vielä kaikkia, jotka talossa asuvat, meitä on monta.
Kuvista näätte talon ja takapihan, sekä hieman maisemaa ulkopuolelta.
Kulkukissoja on paljon, mikä kissaihmisenä riipii sydäntä.
Kylpyhuoneesta otin kuvan siksi, että vertailukohta Afrikkaan on ilmeinen. Täällä oikeasti toimii suihku, josta tulee lämmintä vettä!
Täällä on sabatti perjantai-lauantai, mutta ihmeekseni pikkuinen minimarketti oli auki, että sain ostettua jättipullot shampoota, hoitoainetta ja vartalovoidetta. Niillä pärjää varmasti hyvin neljä kuukautta.
Tapaan tänään ensimmäistä kertaa harjoittelun ohjaajani Peter-Paulin, ja sunnuntaina käymme tutustumassa itse paikkaan: https://aleh.org/branch/negev-nahalat-eran/
Porukka lähtee tästä Jerusalemiin saattamaan vapaaehtoistyönsä päättävää poikaa... täti-ihmisen silmissä kaikki ovat täällä poikia ja tyttöjä... ja taloon jää muutama tyyppi minun lisäkseni mahdollisesti.
Tässä takapihalla istun nyt ja leppoisa tuuli puhaltelee. Olin varautunut tosiaan kaatosateeseen, mitä oli vielä viikko sitten, ja kylmään. Täällä päivällä on kuitenkin lämmintä n. 20 astetta. Yöt tosin ovat kylmiä, joten jos aamuvuoroon lähtee seiskaksi, niin saa kyllä laittaa vielä paljon vaatetta päälle.
Aamulla pääsin jo luuttuamaan lattiaa. Tosin varsinaista moppia ei ole, mutta maan tyylillä mennään. Ruokapuoleen on vielä tutustumista. Toivottavasti pääsen pian jonnekin isompaan markettiin katsomaan valikoimaa. Olen aina innoissani eri maan ruokakaupassa 😀
Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä aika täällä tuo tullessaan.
Kommentit