Mikä maa, mikä valuutta?
Rakas päiväkirja.
Ei ole sitä maata vielä tullu vastaan, jossa en olis käyny sairastelemassa.
Muutama päivä katollaan kuumeessa... on tullut nimittäin tää meidän huusholli yllättävän tutuksi viime päivinä.
Täällä on lähes koko porukka jollain lailla kipeä: yskäinen ja räkäinen.
Vaihtelevat lämpötilat eivät monelle paikallisellekaan sovi näin talviaikaan, ja asiaa ei paranna, kun iskee hiekkamyrsky.
Katsellessa Suomen -28 asteen pakkastiloja voin vaan todeta, että kaikkeen sitä ihminen tottuu.
Tänään on ollut onneksi ihan virallinen vapaapäiväni, joten olen saanut fillaroitua apteekista lisää lääkettä poskiontelotulehdukseen ja äsken sain laitettua hikiset petivaatteet pyykkikoneen hoideltavaksi.
Tuo Ofakim, mistä kuviakin on, on tosiaan kolmen kilometrin päässä, joten aina kun on tarvis, niin sieltä pääsee hyvin hakemaan kaiken tarvittavan. Nyt tosin puolikuntoisena fillarointimatka tuntui niin kuin olisi maratonin vetäissyt.
Vaikka sairaana ei olekaan mukavaa, niin aika, jonka olen joutunut makaamaan, on tuonut mukanaan paljon pohdintaa.
Pohdintaa elämästä, omasta pään sisäisestä maailmasta, harjoittelusta, työn kuvasta, kohteista missä haluaa täällä käydä.
Tällä hetkellä istun tässä meidän etuterassilla ja leppoisa tuuli poskea kutittelee.
Lämpöä on tällä hetkellä päälle +20 ja mie hymyilen...
Kommentit