Rakas Päiväkirja.
Taidan tykätä enemmän iltavuoroista. Aamulla saa nukkua pidempään eikä tarvitse tuntea epämukavaa oloa ns. työtoiminnassa, jossa tunnen olevani lähinnä tiellä. Toivottavasti asukkaat kuitenkin viihtyvät siellä.
Eilen meillä oli talolla oikein mukava päivä. Ohjaajani oli työvuorossa, joten informaation määrä oli kohdallaan. Tunnen muutenkin hänen työvuorollaan, että olen ihminen ihmiselle tekemässä asioita eettisesti oikein.
Caregivereille on tärkeää, että he saavat nopeasti hoidettua pesut, syötöt ja kaiken tarvittavan. Pakkosyöttämiseen en ole suostunut, vaan olen siitä kohteliaasti kieltäytynyt vedoten siihen ettei se ole minun tapani toimia.
Saimme eilen katsoa talolla teatteriesitystä. Oli mukavaa seurata miten asukkaat siihen reagoivat. Autistinen nuori mies nauroi oikein kunnolla. Muuten hän ei puhu eikä juuri ääntele, eikä hänellä ole ilmeitä.
Jonkin aikaa vietimme illalla kuunnellen rauhoittavaa musiikkia ja asukkaat saivat pieniä hierontoja ja käsittelyä esim. pehmeillä harjoilla ja rullilla tunteakseen kosketuksen. Eräs erittäin vaikeasti keholtaan vääntynyt ja pieneksi jäänyt mies makasi puoliksi jumppamatolla ja piti minusta lujaa kiinni imien sormeaan, kun hieroin hänen käsiään ja paijasin lopuksi hiuksia.
Parissa ryhmässä askartelimme päivän teemaan kuuluvia oransseja lippuja. Maalaaminenkin on suoritus, jos kädet eivät toimi. Iloa tuottaa läheisyys ja yhdessä tekeminen.
Teatteriesityksessä nauranut autisti istuu ilmeettömänä pyörätuolissa yleensä kaiken päivää. Olen todella iloinen, että eilinen päivä päättyi siihen, että syötettäessä hän söi minun kanssani kaiken ruuan rauhallisesti. Häntä alkoi naurattaa, kun lauloin ja hyräilin ruokailtaessa hänelle Nukkumattia. Iltaruuan jälkeen he menevät nukkumaan.
Toissapäivänä mietimme harjoittelun ohjaajani kanssa minkälaista projektia aion talossa vetää ensimmäisellä harjoittelujaksollani. Minulla on ollut ajatusta musiikkiin liittyvästä projektista, jota aion alkaa kehitellä eteenpäin.
Ajatusta on ollut jo johtamiseen ja kehittämiseen liittyvälle harjoittelujaksolle. Olen vapaaehtoisten kanssa keskustellut Caregivereiden puutteellisista tiedoista liittyen asukkaiden toimintakykyyn ja diagnooseihin liittyviin asioihin. Ymmärrettävästi kymmenessä päivässä ei voi omaksua kuin päivittäiseen hoitamiseen liittyvät taidot.
Olen ajatellut opastaa autismitietoudessa. Voi olla, että opastaminen jää vapaaehtoisten keskuuteen, ja jonkinlaista infomatskua saan jätettyä henkilökunnalle. Byrokratia jyllää täälläkin, ja vapaaehtoinen on alimpana hierarkiassa. Mitään ei kuitenkaan saa, jos ei yritä.
Eilen satoi vettä ja tänään paistaa aurinko. Yöt ovat edelleen kylmiä. Voin kyllä rehellisesti myöntää, että kun katselen Suomen -30 asteen pakkaslukemia niin olen ihan mielelläni täällä 😆
Ensi sunnuntaina meillä on vapaaehtoisten retki Jerusalemiin. Sitä odotan paljon.
Kahden viikon päästä pääsen moikkaamaan sukulaisiani pohjoiseen 👍
Kommentit